5.9. – 29.11.2026
Nina Haatio
Camera
Uutisoinnit Helsingin ”rottasodista” ja vihaiset kirjoitukset valkoposkihanhista saivat minut pohtimaan pari vuotta sitten tilannetta näiden eläinten kannalta. Pohdinnat siirtyivät aiheina luonnospapereille ja vähitellen paperilta grafiikan laatoille. Mietin sitä, että nämä eläimet yrittävät vain elää omaa elämäänsä kaupungin vilskeessä ja ihmisten päätösten seassa.
Huolestuttaa eläinten elintilan kaventuminen ihmisten poistaessa pusikoita, kaataen metsää ym. rakentaakseen taas yhden rakennuksen lisää.
Eläimet kaupungissa eivät tiedä tehneensä mitään väärää. Lokit eivät ole röyhkeitä lintuja ..rohkeita ehkä. Jotkut ihmiset ovat tulkinneet omista lähtökohdistaan tahalleen tai tahattomasti niiden käytöksen toisin. Täytyy kuitenkin muistaa, että eivät onneksi kaikki ihmiset.
Keväällä Helsingissä Töölönlahdella kävellessäni pysähdyin ihailemaan valkoposkihanhia. Ne suhtautuivat minuun rauhallisesti ja sietivät läsnäoloani. Olin sopivan matkan päässä, koska en halunnut heille sellaista oloa, että olisin jollakin tavalla uhkaava. Se oli hyvä pieni hetki jota kannoin hyvillä mielin pitkään mukanani.
Toivon, että me ihmiset osaisimme luoda olosuhteet joissa me kaikki lajit voimme elää rinnakkain. Kaupungeista tulisi melko ankeita paikkoja, jos kaikki luonto karsittaisiin pois.
Pääskysten lento, lokin kirkuna, vesi ja vanhat puut jotka kantavat mukanaan kaupungin tarinoita vuosikymmenten takaa – miten ihania asioita kaupungissa on puhumattakaan viisaista variksista, jotka ehtivät siivota eläinten raadot kadulta melko sutjakkaasti.
Olen tehnyt taidegrafiikkaa vuodesta 2010. Siihen asti olin piirtänyt ja maalannut öljyväreillä. Oman grafiikanprässini hankin vuonna 2017 ja siitä lähtien olen tehnyt itsenäisesti grafiikkaa työhuoneellani kotonani Sammatissa.
Olen käyttänyt grafiikanlaattoina kuparia, offsetpeltiä ja alumiinpohjaista kartonkia. Jälkimmäinen on myös monien tämän näyttelyn taustalla. Parina viime vuoden aikana olen käsitellyt teoksissani kaupunkielämää ja nyt tosiaan tässä näyttelyssä kaupunkiluontoa. Taiteen tekemisestä on tullut minulle elämäntapa. Se on asia joka on niin itsestäänselvyys omassa elämässäni, ettei sitä oikeastaan enää mieti. Pohjimmiltaan teen taidetta itselleni, mutta silloin myös katsojalle, kun haluan pitää jonkun toisen puolta, kuten tässä näyttelyssä kaupunkiluonnon. Silloinkin, kun teos on tehty vain oman ajattelumaailmani pohjalta on minulle tärkeää, että grafiikka saa katsojansa. Ilahdun, jos näyttelyvieras löytää jotain itselleen tuttua tai tärkeää sanomaa minun sielunmaailman luomasta kuvasta. Vaikutteita työskentelyyni saan ympäröivästä maailmasta ja omasta arvomaailmastani.
”Kesyjen kaupunki” on arvostukseni ja kiitollisuuden osoitus kaupunkiluonnolle.
