1.10.-27.11.2022 aulan ja kahvilan puolella Paula Pitkäsen akryylimaalauksia. “Maalauksiini on tullut ihmisiä ympäri maailmaa. Heidän katseensa kertovat tarinoita, joihin sanat ei ulotu, joita en ole kuullut, jotka ovat silti tuttuja. Oman elämän haasteet sekoittuvat koko ihmiskuntaa kohdanneisiin tapahtumiin. Lapseni kasvavat aikuisiksi ja asuvat jotenkin melkein jokaisessa maalauksessani huolineen ja iloineen. “
10.9.-27.11.2022 galleriassa Marja Haapakankaan ja Sanna-Mari Prittisen maalauksia, kolmiulotteisia teoksia sekä videotaidetta. Näyttelykokonaisuuden teemana ovat metsä, puut ja niiden elinvoima, sekä kadonnut että säilynyt. “Näyttelymme lähestyy luonnon haurautta, sekä metsän uutta luovaa elinvoimaa, tuomalla Suomen ja Espanjan metsistä, hakkuumailta ja palaneista metsistä inspiroituneet teokset rinnakkain. Metsällä ja puilla on teoksissamme merkitys erityisesti ekosysteemille itselleen. Taiteessamme metsä saa myös myyttisen, henkisen ulottuvuuden.”
10.9.-27.11.2022 Studiossa paimiolaisen kuvataiteilija Ulla-Maija Kallisen maalauksia. ”Näyttelyn työt heijastavat luonnon keskellä elettyä elämää, luonnon synnyttämiä mielikuvia. Niiden tavoitteena on välittää iloa, rehevyyttä ja voimaa, joita luonnossa voimme kokea.”
10.9.-27.11.2022 pienessä Camerassa Annaleena Liljeströmin alkoholimustemaalauksia ja grafiikkaa. “Hevosen liikkeet ovet silmää hivelevän kauniita ja sulavia. Tutuksi ne ovat tulleet minulle kymmenien vuosien ratsastusharrastukseni ansiosta. Hevonen on ylväyden symboli, runojen ratsu, uskollinen työkaveri, oppivainen kumppani urheilussa sekä ystävä. Hevosen luonne on on kiehtova. Luonnossa ja laumassa ollessaan se on eläin, joka aina pakenee vaaran uhatessa. Ihminen on opettanut hevoselle luottamusta ja rohkeutta.”
10.9.-20.11.2022 Obscurassa valokuvaaja Anna K. Greusin ja valosuunnittelija Timo Remeksen valokuva-valoinstallaatioteoksia, joissa sukelletaan unimaisemiin, sateenkaariputouksen alle, lumoavien (luonnon)ilmiöiden äärelle. “Painovoima kumoutuu mysteerisistä tapauksista tunnetun Iijoen rannalla, ja
kuunpimennyksen magia muodostaa Kallahdenniemen taivaankannelle lumpeenkukka-tähtikuvion.”
2.8.-25.9.2022 aulan ja kahvilan puolella Teija Koseniuksen sekatekniikalla toteutettuja maalauksia. “Toiveita – kaikilla on niitä. Ne ovat pieniä tai suuria, tietoisia tai tiedostamattomia. Kovin usein niitä ei sanota ääneen, mutta toteutuessaan ne tuovat hymyn ihmisen kasvoille. Toiveissa on aina mukana ajatus paremmasta tulevasta.” Maalausten aiheina ovat ihmiset, kaupunkimaisemat ja eläimet.
2.8.-4.9.2022 Masuunin galleriassa Riikka Helmisen metallitaidetta sekä Päivi Latvalan eläinmaalauksia. “Taiteen kautta herättelyä maaseudun hyvinvointiin ja tulevaisuuteen – eläimet saavat etusijan keskisuomalaisten taiteilijoiden Riikka Helmisen ja Päivi Latvalan taiteessa. Helminen tekee uniikkeja teoksia eläimistä hitsaten kierrätysmetallia veistoksiksi. Latvala on puolestaan taidemaalari ja lehmien sekä Suomalaisen maaseudun puolestapuhuja/-maalaaja. Teijon Masuunin upeassa ympäristössä naisten lehmä- ja eläintaiteen harmoninen synergia pääsee ansaitsemaansa tilaan.”
2.8.-4.9.2022 Studiossa Maria Maanvalon taidegrafiikkaa ja printtimuotoon painettua digitaalista taidetta. “Teema ja aihemaailma jatkuu aikaisemmista teoksistani tutuilla näkymillä. Tarina jatkuu. Symboliikan keinoin kuvaan minulle läheisiä, lähinnä henkisyyteen liittyviä teemoja käyttäen naishahmoa ja erilaisia vanhojen traditioiden symboleja ja luonnon elementtejä.”
4.8.-4.9.2022 pienessä Camerassa Anu Mykrän keraamisia veistoksia. “Syvällinen ja humoristinen kulkevat rinnakkain tuotannossani. Niiden tasapaino pitää yllä leikin ja ilon läsnäolon työskentelyssäni. Vakavasti otettavuus ja tiukka tuloksellisuus/päämäärätietoisuus ei voi olla ainoa peruste taiteilijudelleni, tai luova virta ehtyy.”
4.7.-28.8.2022 Masuunin aivan uudessa näyttelytilassa, Obscurassa Marjo Haapasalon valokuva-, tekstiili- ja videotaidetta. “Näyttely kuvaa elämän polkua, kasvua, odotuksia ja havainnointia eri ikävuosien varrelta. Ajatuksiani tavoitteista, niiden puuttumisesta, odotuksista itsen ja elämän suhteen. Olen pohjannut työni Selja Ahavan kirjaan ”Nainen joka rakasti hyönteisiä” ja erityisesti kohtaan:
”Onko elämä vain koetun jatkuvaa kadottamista. Me siirrymme yön kautta aamuun ja menetämme edellisen päivän yksityiskohtineen. Me luomme nahkojamme ja ryömimme eteenpäin. Aina asteen isompina, mutta muistiltamme yhtä vajavaisina.”
